Aurinkoinen aamupäivä vietettiin maatilan metsässä - tai siis tulevassa sellaisessa - eli oltiin istuttamassa puita hakkuuaukealle. Minun pussiini nekin taimet joskus tuottavat rahaa kymmenien vuosien päästä, sitten kun tila siirtyy mulle ja serkuille. :D Mino kulki mukana, osallistui kantamalla taimia suussaan ja kokeili taimena olemista kantoämpärilaukussa. Tulisikohan siitä kuljetuskeino Kannukseen, Marjo? ;)

Istuttamisen jälkeen tein jäljen.
Mino
Sää: aurinkoinen, hyvin tuulinen Paikka: maatilan kylvetty, erittäin kuiva pelto, lopussa maastopohjanvaihdos heinälle Pituus: n. 400 askelta (taaskaan muistanut laskea...) Kaavio: muutama suora, paljon kaarrosta/serpentiiniä, 3 kulmaa (oikea, vasen, oikea), vinottainen pohjanvaihdos lopussa Namit: makkaraa hyvin satunnaisesti 1-3 askelta peräkkäin, lopussa aamuruoka

M lähti hutiloiden tolpalle, kesti hetken ennenkuin löysi aloituskohdan. Ensimmäiset 20m koira meni hutiloiden vain jälkeä pitkin ( = ei askeltarkasti), välillä yritti jäljen sivusta, painoi liinalle eikä kuunnellut apuja vaan tuhnutti nokallaan menemään. Mino ei saanut pohjasta kunnollista "otetta". Lopetin liinalla auttamisen, ettei koira paineistuisi jatkuvasta korjaamisesta. Ensimmäinen kulma meni todella tarkasti, siitä eteenpäin M meni askeltarkasti loppuun asti, ehkä muutaman jätti tarkistamatta! Kulmissa oli ongelmaa, en tiedä miksi, sillä tallasin ne hyvin ja kylvin namia riittävästi, olisiko tuuli painanut hajua eteenpäin. Odottelin ja annoin koiran työstää itse kulmassa alle neliömetrin alueella, M teki kovasti töitä eikä lopettanu hommia, lopulta jäljen jatko löytyi ja koira sai kehuja. Kaarteet ja serpentiinit eivät tuottaneet mitään ongelmaa, kaikki askeltarkalla työllä vaikka tuuli painoi mistä päin tahansa (jälki hyvin mutkitteleva, tuuli kävi joka suunnasta jossain vaiheessa). Maastopohjan vaihdoksessa M meni kyllä jälkeä pitkin hyvin, mutta vauhti lisääntyi kamalasti, askeleita ei löytynyt ja koira pyöri. Olen todella iloinen, että Mino kykeni jäljestämään noin vaikealla pohjalla askeltarkasti ja että se jaksoi pidemmän jäljen kuin koskaan ennen - ongelmitta! Tässähän joutuu urheilemaan, kun talloo koirille (lue: Minolle) pitkiä jälkiä. :D

Mummolassa Mino pääsi pulahtelemaan uimaan lampeen (tai siis passiin, kielimuuri pitäis olla ylitetty Marjo ;) ), nimenomaan pulahtelemaan, sillä tokihan on fiksumpaa kurkotella keppiä varpaiden päillä tasapainoillen ja upottaa päänsä siinä epäonnistuessaan sen sijaan että reilusti uisi hakemaan, eikö? Minon logiikalla ainakin.