KESKIVIIKKO
Aamupäivä kului hallilla kolmannen vuorikurssin rakennearvostelun kohteena. Kuje kävi kierroksilla kun ei heti päässyt tekemään mitään, vaan joutui odottelemaan vuoroaan. Yritin temputtaa saadakseni jatkuvan piippauksen ja kiljunnan loppumaan (tiettyjen opettajien edessä ei koiralle voi sanoa kunnolla, mitä saa tehdä ja mitä ei...), mutta huuto vain paheni etenkin sivulla pyörimisessä. Voi pikkusakemannia. Kun lopulta päästiin arvosteltavaksi, seisominen oli tuskaa ja liikkeissä K kauhoi miten sattui. Ajan kanssa KuiKui rauhoittui oikein mukavasti esitettäväksi.
Arvostelijoita oli monenlaisia, eri tyylit arvioida koiraa. Ne muutamat, jotka Kujeelle antaman laatuarvosanan antoivat, olisivat antaneet EHn tai ERIn. Koosta, sukupuolileimasta ja etukulmauksista tuli monelta sanomista, mutta ei mitään erityisen pahaa.

Koulun jälkeen ahdoin sisääni ah-niin-ravitsevan-ja-terveellisen mikropizzan, jonka sain koululta evääks päivällisen puuttuessa. Ja sitten kennelvuoron ruokarahaa tahdotaan pienentää epäterveellisten ostosten takia...
Juna-asemalle käveltiin vaakatasoisessa vesisateessa. Matka meni mukavasti uutta ruokintakirjaa, Koiran luonnollinen ruokinta, lukiessa. Se osoittautui mukavaksi perusteokseksi. Mitään idiotteeja koiria tai omistajia ei osunut samoihin juniin, hyvä niin.

TORSTAI
Ja sitten tähän päivään. Aamulenkille lähdettiin Vesivehmaan metsiin, koska tahdoin tehdä jäljet ja kun pellot ovat vähässä tässä lähellä jo muutenkin, niin nyt ne on kylvetty vähintään apulannalla.

Mino (ensimmäinen metsäjälki)
Paikka: sammal/heinäpohjainen metsä, risuja, vähän aluskasvillisuutta Pituus: n. 200 askelta Kulmat: 2 (vasen, oikea) Namit: lihapullaa satunnaisesti usea askel peräkkäin tai vain yksi tyhjien seassa, lopussa aamuruoka Muuta: Maastoa mukaillen kiemurtelevaa, pari loivaa laskua/nousua

Mino vinkui koko jäljen tekemisen ajan odottellessaan tiellä äidin ja Kujeen kanssa. Odotti rauhassa lupaa lähteä jäljestämään ja otti jäljen tarkasti ylös. Uusi maastopohja ei haitannut menoa lainkaan, vaikka olin sitä varten laittanut alkuun nameja tiuhempaan. Kerran luulin Mn harhautuneen jäljeltä, kun vieressä näkyi selkeät jalanjäljet, mutta liinalla avustamisen ja toisten jälkien näyttämisen jälkeen M palasi taas "harhajäljille", jotka siis olivat ne oikeat - huono ohjaaja katsoi väärin. Ajoittain M ajoi tarkasti askel askeleelta (useimmiten sammaleella), lopun aikaa meni hyvin jälkeä pitkin kuono matalalla. Kulmiin olin laittanut nameja joka askeleelle, mutta heti kääntyvän askeleen jälkeen nameja ei ollut, joten M joutui työstämään ilman apuja. M otti kulmat todella tarkasti, panosti askeltarkkuuteen vaikeassa kohdassa vielä enemmän. Koska nameja oli satunnaisesti yksittäin tai ryppäinä, ei vauhdissa ollut eroja ruokaa sisältävillä ja tyhjillä osilla jälkeä. M ei edes syönyt kaikkia nameja, joten niitä voidaan vähentää.

Kuje (toinen metsäjälki)
Paikka: sammal/heinäpohjainen metsä, risuja ja pieniä kaatuneita puita Pituus: n. 120 askelta Kulmat: 1 (vasen) Namit: lihapullia n. 1/3 askeleista, lopussa aamuruoka Muuta: maastoa mukaillen kiermutelevaa, nousu ja lasku

Kuje vinkui myöskin odotellessaan (saanut viimeksi ruuan ke aamuna, kun illalla tultiin niin myöhään kotiin) ja oli valmiina lähtemään heti kun palasin jälkeä tekemästä. Lähti innolla metsään, kun liina oli kiinni. Ensimmäiset 5 metriä meni hyvin, K meni tosin hitaasti, mutta askeltarkasti. Sitten harhautui jäljeltä n. 40cm ja kuono nousi ylös -> kevyttä apua liinalla -> passivoituminen. Näytin jälken kädellä, lähti etenemään, mutta kun jälki ylitti pienen kaatuneen puunrungon, pää nousi taas. Suhteellisen helpolla jatkoi, mutta heti parin mertin päässä lopetti uudelleen, eikä tahtonut lähteä kädellä avustamallakaan jäljestämään, vaan nosteli päätään. Kulmaan asti saatoin, siitä K lähti hyvin itsekseen etenemään ja viimeiset 10m meni todella hienosti - tästä palkkana ruoka. Onneksi loppu oli hyvä: K sai palkan hyvästä jäljestyksestä ongelmien jälkeen yritettyään. Kuje ei passivoitunut missään vaiheessa jäljellä, se vain pysähtyy ja nostaa päänsä katsomaan minua - jonkinlaista edistystä tämäkin, ettei koira mene lukkoon tai kiinnostu muista asioista, vaan minusta jäljen sijaan. Tuli myös mietittyä sellainen asia, että viime syksynä ampiaisen pörrähtäessä Kn naamalle sen ottaessa namia askeleelta, nameina oli lihapullaa. Kujehan on jäljestänyt veriletuilla ja maksapatukoilla paljon paremmin ilman pysähdyksiä (toki niitäkin kertoja on tullut heikon nälän takia)! Siispä lihapulla pannaan jälkinamina

Täällä etelässä on hirmuisen paljon vihreämpää kuin Kannuksessa. Kameralle olisi käyttöä, mutta jospa nyt pari viikkoa malttaisin odottaa...

Illalla lähdettiin treenauslenkille eli käveltiin ympäriinsä ja pysähdyttiin eri paikkoihin treenaamaan tokoa.
Ensin jäätiin 24-tien viereen asfaltoidulle parkkipaikalle treenaamaan kaukokäskyjä.

Mino
Seiso-maahan-seiso -vaihtoja ohjaaja edessä kyykyssä tai seisomassa. Kaikki puhtaita, toinen etutassu tahtoo nousta koiran noustessa seisomaan, mutta ei liiku. Nopeus riittävä. Seiso-istu ja istu-seiso myös hyvin, pari pientä liikkumista tuli koiran höngätessä namia, mutta hienosti käytti kroppaansa (Minolla takajalat pysyvät paikallaan).
Kuje
Avoimen kakeja otettiin 2-5m matkalta. Kujetta ovat käsimerkit ilmeisesti hämänneet, sillä enhän käytä niitä muulloinkaan kun käsken maahan tai istumaan. No, jätin ne sitten pois ja sehän toimi! Ainoastaan kerran ei noussut istumaan ensimmäisestä käskystä, kun olin ensimmäistä kertaa treenin aikana 5m päässä ja aivan metrin päästä käveli nainen ohi -> koiralla pasmat sekaisin kun ei huomannut tulijaa aiemmin. Muuten nopeita ja tarkkoja vaihtoja, ei liikkumista tai ennakointia.

Kävin uittamassa koiria ensimmäistä kertaa tänä keväänä. K oli heti kysymässä lupaa sännätä veteen, kun menin rantaan kokeileman veden kylmyyttä. Annoin luvan ja herra kahlaili. Heittelin muutaman kerran keppiä lähelle rantaa, ettei nyt heti tule kylmää ja ikävää fiilistä ja uimisen ilo katoa siihen. Kuje loiskutteli innoissaan menemään ja kerjäsi lisää. Minokin uskaltautui kastautumaan, ensin kahlasi kepin perään ja sitten kävi sen verran pitkältä hakemassa, että tassut irtosivat vähän pohjasta.

Seuraavaksi jäätiin treenaamaan kanavapuiston nurmikentälle. Vieressä joku lapsiporukka leikki yleisesti, toisessa suunnassa pelattiin jalkapalloa. Jäin liian tien viereen, ohi käveli monta ihmistä ja koiria. Eivät ne sinänsä häirinneet, mutta Mn ruutu kärsi...

Mino
luoksetulon pysähdys: Herättelyksi tein liikkeestä pysähtymistä, tarjosi ensin maahanmenoa, mutta loput seisomiset olivat hyviä. Viimeksihän totesin, että M pysähtyy suullisella käskyllä paremmin kuin käsimerkillä. No, kuinka kävikään. M oli jotenkin tahmea koko ajan tehdessä, seisahtui hitaasti madellen edessä kävelystä, vaikka pallon perään ryntäsi täydellä teholla. No, aikani takuttuani kokeilin pysäyttää käsimerkillä: nappisuoritus. Jatketaan siis käsimerkkilinjalla luoksetulossa, koska siihen on pohjat tehty huolella.
ruutu: Merkit metrin etäisyydellä toisistaan, alusta keskellä. Aloitin 5 metristä kertauksen vuoksi, ei ongelmia. Sama 10 metristä, hienosti meni ja toistettiin pari kertaa. 15 metristä meni kerran hienosti, mutta sitten ohitse käveli joku mies, joka sanoi jotakin repun luona odottavalle Kujeelle -> M päästi varoitushaukahduksen -> kielsin. Palautin kyllä kiellosta, mutta M paineistui silti: lähti ruutuun vaikeasti ja siitä eteenpäin kaikki toistot olivat huonoja. Koira ravasi lopussa, ei koskenut alustaa kunnolla, lähti minua vastaan naksun jälkeen, ei lähtenyt pallon perään kuten normaalisti (onnistuin pari kertaa heittämään pallon Mn kuonoa kohti silleen että osui). Yritin tehdä extrapalkkaa, mutta ei onnistunut. Laitoin siis koiran jäähylle. Jäähyn jälkeen pari melko onnistunutta 5 ja 10 metristä. Minä tein kuitenkin jo ennen passivoitumista perusvirheen: liikaa helppoja toistoja älykkäälle koiralle -> koira tulee epävarmaksi kun sen osaamaa asiaa toistetaa paljon, että onko tämä nyt oikein kuitenkaan vaikka palkka juoksee.
seuraaminen: Tein pari muutaman askeleen pätkää seuraamista lopuksi, M oli kohtalaisen oikeassa kohdassa, mutta ei normia toimintaa ollenkaan. Paikalla täyskäännökset hyviä.

Kuje
luoksetulon pysäytys: Ensin pari liikkeestä seisomista, ok. Kokeilin heti alkuun 5m matkalta pysähtymistä, valui liikaa. Alettiin tehdä pysäytyksiä ensin edessä kävelystä (siis ohjaaja kävelee eli koira ravaa) ja sitten juoksusta. K pysähtyi tosi napakasti, varmasti asiaa auttaa taakse palkaksi lentänyt pallo ja tarkempi naksukäsi. Edistystä! Tein pari läpijuoksua, vauhti ei normi mutta riittävä, koira ei jarrutellut käskyä odottaen vaan sama vauhti pysyi koko matkan. Lopuksi luoksetulosta pysäytystä alle 10m matkalta, K pysähtyi todella hienosti.
ruutu: Alkuun K tarjosi toisen etumerkin luokse menemistä, mutta pyysin aina pois -> muisti mitä piti tehdä ja alkoi koskea alustaan. Yhdistin käskyä edelleen, lopuksi kokeilin lähettää käskyllä ja toimi epäröimättä. Yhdistetään vielä silti... Etäisyyttä max. 1m.
seuraaminen: Ihan lopuksi tein monta monta piiiitkää seuraamista, osa käskyllä, osa kontaktikävelynä. Pysähdykset nopeita, käännökset ok, vaikkakin toivomisen varaa oikealle käännöksessä ja viimeisimmissä täyskäännöksissä. Kuje seurasi koko ajan samalla tavalla, eikä osoittanut väsymisen/kyllästymisen merkkejä vaikka tein oikeasti ihan liikaakin seuraamista. Huomasin kuitenkin sellaisen asian, että Kn seuraamispaikka on valunut eteenpäin -> se ei paina kuten ennen ja tuntuu siksi niin huonolta, mutta estää kiertymällä taakseviedyn jalan ympärille -> vaikea kävellä luonnollisesti. Hyvin monesti Kn kuono kolisi ikävästi jalkaani tai potkin vahingossa Kn jalkoja tuodessani jalkaa eteen. Tälle pitäisi tehdä jotakin... Kokeillaan satunnaista taaksepalkkaamista ja käännökstreeniä.

Heräsi epäilyksiä, että näyttäisikö Mino jotenkin mieltään pitkästä erosta hidastelemala yms. Noo, jos se tästä taas.