Miksi homma venyy aina... Niin venyi tänäänkin lähtö herätys, pakkaus, lähtö kotoa mummolaan ja jäljen teko. Noh, nyt ollaan mummolassa massu täynnä munkkia. Ähkyä ilmassa.

Minon jälki, n. 100m, nameja satunnaisesti, lähes koko matka serpentiiniä.
M oli oikein innokas lähdössä, odotti kiltisti lupaa lähteä jäljestämään. Pari ensimmäistä askelta meni hosuen, sitten tarkensi. Hosui monesti yli askeleiden, tuulen ei pitänyt tulla kuin vinosti takaa, mutta se pyörikin ihmeellisesti ympäriinsä -> namit haisivat jo aiemmin. M taisi myös nähdä nameja, sillä kun puutuin liinalla sen rynnimiseen askelten yli, se nosti nokkansa ja kiskoi vain eteenpäin, kun nykyään on vain tarkentanut nokankäyttöä huomautuksesta. Noh, tosi hyvin kuitenkin pysyi jäljellä ja pätkittäin tarkisti askeleita tarkasti.

Kujeen jälki, n. 20m, satunnaisesti tyhjiä askeleita, suora.
Herraa taas kiinnostanut. Innolla oli lähdössä, kuumensin oikeen vielä, mutta heti kun tultiin jäljen päähän ja kasasin liinaa paremmin käteen, koira alkaa vastahakoiseksi, ei tahtonut edes tulla jälkeä kohti. Noh, yritin kuitenkin, vein kädellä näyttäen muutaman metrin, herra kävi siinä välissä jo maassa ja juuri ja juuri otti nameja maasta eikä tehnyt itse yhtään mitään. Hermostuin ja kannoin koiran pois. Minon jäljen jälkeen kokeiltiin uudestaan, nyt vielä vastahakoisempi vaikka vain kävelin "sattumalta" jäljen luo. Heitti vähän väliä maahan, ei ottanut nameja maasta ollenkaan, hiimi kyyryssä perässä. Minä viksuna tyttönä sitten komennan sitä siitä kun ei jäljestä, passivoin lisää ja teen vaan entistä enemmän hallaa. Muutamaa metriä ennen jäljen loppua tempaisin koiran syliin ja kannoin pois. Argh. Veikkaan että saan tehdä järjettömän määrän töitä, että saan tuon elukan jälkeä päinkään enää. Palauttelin Kujetta repun luona, ei se minusta ota painetta mutta jälki on kamala. Jouni tuskin osaa auttaa muuten kuin että pidä sitä nälässä. No minähän pidän, mutta ei tuon muutenkin ongelmalliselle suolistolle varmaankaan tee hyvää olla epäsäännöllisellä syömisellä. Ja kun pitää jättää 3 ateriaa väliin että herraa kiinnostaa.

Lisäys klo 19
Kuikka vaikutti nälkäiseltä, joten tein sille läheiselle multapellolle 7 askeleen jäljen, jonka päässä oli ruoka. K istui ihan lähellä odottamassa, otin sen liinaan ja kävelin jäljen aloitukseen. Näytin hitusen kädelläni, että mistä jälki lähtee ja annoin mahdollisimman neutristi "viiva"-käskyn. Herra suureksi ihmetyksekseni lähti napsimaan nameja! Kävi joka askeleen, eikä ollut kovin jumittuneen näköinen, itse kävelin vain perässä liina löysällä ja suoraan pannasta. Pari askelta ennen loppua K näki huonosti piilotetun rasian, näytin sille viimeiset askeleet ja päädyttiin ruualle. Annoin syödä puolet, sillä lopuista päätin tehdä vielä toisen lyhyen jäljen. 12 askelta tamppasin tällä kertaa heinäpeltoon ja loput ruuat mättään taakse piiloon. K lähti reippaammin ja hosui monen namin ohi, mutta en puuttunut, sillä nyt haetaan vaan se into koko jäljestykseen. Toistin jälleen käskyn koiran nuuskiessa viimeistä askelta <- tulee positiivinen mielleyhtymä käskystä ja helpottaa aloitusta, kun koira ajattelee että tuon käskyn kuullessa löytyy edestä ruokaa.
Nyt jatketaan siten, että herra saa ruokansa aina jäljen päästä. Jos ei alussa kiinnosta, lähdetään neutristi kävelemään pois jäljeltä ja kokeillaan seuraavaan ruoka-aikaan uudelleen, että josko olisi riittävän nälkä. Tarkoituksena saada jäljestä koiralle yltiöpositiivinen asia, joka tuottaa hyvän olon kun massu on täysi.

Käytiin metsässä lenkillä, tein samalla esineruutua 3m x 5m alueella. Piilotin mummolasta löytynyttä lapasta sammaleiden alle, oksien alle yms. muutaman kerran näyttämällä minne esineen piilotan. K käytti näyttämisestä huolimatta nenäänsä hyvin ja jos ei pieneltä alueelta löytynyt, lähti suurentamaan aluetta itsenäisesti. Nopeutta tahdon hommaan lisää, mutta eiköhän se tule treenin kautta. Tein palkkausleikin lomassa pari ilmaisua, K haukkui hyvin.

Niin, opetan koirilleni eri ilmaisumuodot, jotta opin molempien tapojen koulutuksesta. Minolle opetetaan rullailmaisu, koska sitä olisi luultavasti vaikea saada haukkumaan - etenkään vierasta, enkä tahdo vahvistaa Minon vieraille haukkuherkkyyttä yhtään nyt kun se on hallinnassa hyvin. Vaikka Kuje onkin viettiköyhä ja siksi sopimaton haukkuvaksi ilmaisijaksi, tahdon opettaa sen haukkumaan. Tuskin se koskaan tulee paukuttamaan niin kauaa, että ehdin kovin pitkälle pistolle maalimiehen luo, mutta kuitenkin.

Lisäys klo 22
Päätin vielä illalla ottaa Kujeelle yhden jäljen. Tein 20 askeleen jäljen heinäpellolle, lopussa purkissa iltaruoka, nami joka askeleella. Kuje lähti reippaasti, oli heti nenä maassa kun sai liinan kaulaan ja oikein veti! Jäljen alussa K heilui mihin sattui, joten pyysin sen kontaktiin ja osoitin alkua sanoen käskyn samalla. K ei paineistunut, vaan alkoi etsiä nameja. Napsi aloituksen namit, mutta sitten alkoi hossottaa eteenpäin nokka hieman jäljen sivussa (???) vaikka tuulta ei ollut lainkaan. Noh, näytin kädelläni missä namit ovat, K meni hyvin muutaman askeleen, mutta alkoi sitten taas mennä jäljen vasenta reunaa. Itse olin koiran oikealla puolella, liekö se sitten vaikuttanut. Muutamaa askelta ennen loppua K haistoi ruuan ja alkoi tähyillä sinne, joten jouduin taas saattamaan sen viimeiset askeleet, joihin se kuitenkin keskittyi ok.
Tehdään vielä muutama tällainen motivaatiotreeni, joissa vaadin vähintään pitämään nokan maassa, mutta en askeltarkkuutta. Sitten vähennetään loppupalkkaa, jotta saadaan painopiste askelissa oleville herkuille ja aletaan vaatimaan askelten ottamista, sillä K kyllä osaa sen.

Lisäksi tein tolpassa haukkumista. Sessu tolppaan kiinni, hetsiä, passivoituminen ja ensimmäisestä äännähdyksestä palkka. K hetsaantui hyvin kuten aina ja haukkua tuli hetsinkin aikana. Tein liikaa toistoja, K alkoi hämääntyä kiihkon vähentyessä -> haukku ei alkanut heti passivoitumisen alettua. Nooh, lopetettiin hyvään ja en vetänyt koiraa kuitenkaan loppuun.

Huomenna aamulla lähdetään junalla Kannukseen. Nyyh. No, parin viikon päästä taas kotiin ja lisäksi kisaamaankin!