Tämä viikko meni ihan hujauksessa, taas ollaan perjantaissa. Alkuviikon loma nopeutti hommaa kummasti, eikä koulussakaan ollut raskasta, ainoastaan rasittavaa sen pirskarin yritystalouden kanssa.

Eilen (to) illalla käytiin tunnin pyörälenkillä Kuikkiksen kanssa hiekkatiellä ja tehtiin (lue: yritettiin tehdä) 8m suora jälki. Herra oli intopinkeänä lähdössä, veti paalulle, annoin jälkikäskyn ja koira laittoi nenänsä maahan -> joo kiitos hei. K paineistui heti kun löysi maasta namin ja jäljen, peruutti ja haki kontaktia. Yritin kädellä tukea sitä etsimään maasta nameja, mutta ei. No, ei väkisin, ei tullut ruokaa torstaina sitten ollenkaan.

Tänään oli 4h käytäntöä Jounin kanssa aamulla. Aloitettiin jäljellä lentokentällä. Muut tekivät kiitoradan asfaltin yli jäljen, opettelivat siis tien ylitystä ja uutta jälkialustaa. Pitää kokeilla Minon kanssa... Kujeen kanssa tyydyin tekemään n. 15m jäljen kiitoradan viereen, päässä siis ruoka ja jäljellä verilettuja. K oli oikein innoissaan jälleen menossa, veti ja touhotti vaikka laitoin kokeiluksi liinan mahan alta heti aluksi. Kuitenkin taas jäljen päässä kun otin kontaktiin ja annoin käskyn, K painoi kuononsa maahan ja löysi namin -> paineistuminen. Ääh. Vein muutaman askeleen kädellä avustaen ja kehuin kovasti. K sai rytmin ja jatkoi itsenäisesti muutamia askeleita, toki ohitteli nameja yms, mutta meni itsenäisesti eteenpäin jälkeä pitkin. Noh, sitten pää nousi, annoin kevyen suullisen palautteen siitä ja autoin jälleen kädellä. Muutaman askeleen meni taas itse kun kävelin kumarassa mukana, sitten taas paineistumista. Onneksi pari askelta ennen loppua meni ok.
Kysyin apua tähän ja kerroin pohjustukseksi mitä on tapahtunut. Neuvona kävellä pellolle muina miehinä, ei jälkipaalua tai rutiineja ja liina remminomaisena. Kehuja kun koira löytää jäljen ja yritetään siten poistaa painetta. Nälkäpakkoa jatketaan kuitenkin. Jos en olisi niin pirun itsepäinen ja haluaisi säilyttää omaa arvostustani itseäni kohtaan, lopettaisin koko jäljestyksen Kujeen kanssa. Mutta koska en halua luovuttaa, en kehtaisi katsoa itseäni peiliin, jatkan sitkeästi. Pakko jotain on edistyä jos koko pirun kesä väännetään jälkiä...

Tehtiin myös näkölähtöjä. K ei ole aiemmin tehnyt ollenkaan, joten menin ensin n. 15m päähän lähetyspaikasta suuren kiven taakse. Marjo the tolppa sanoi Kn lähteneen kovaa ja suoraan, hyyyvä ukkeli. Toinen lähtö tehtiin pidempi, mutta lyhensin matkaa koska en uskonut Kujeen lähtevän 50m päähän. Hain siis pressun lähemmäs ja piilouduin osittain sen alle. Noh, en taaskaan uskonut Kujeeseen: hemmo oli ottanut jälkeni (huom, jälkeni, piruako se haussa etsii jäljillä) ja kipittänyt niitä pitkin sinne pressulle ja tuulen kanssa vielä kauemmas, kunnes Marjo huuteli sitä lähemmäs ja K sai hajun minusta. Pressu ei haitannut, jee.  Jospa se tästä hakukoiraksi muodostuisi. Tein myös ilmaisua the Tolppan avustuksella, K hetsaantui hyvin ja haukkuakin irtosi passiiviselle maalimiehelle. Lisää vaan näitä.
Jouni ohjeisti esineruutuun pari koulutusmenetelmää, niitä testaamaan.

Käytännön jälkeen evästin itseni ja hain sitten Kn kärrystä. Tehtiin vähän tokoa kentällä, seuraamista, hyppyä, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Seuraamisessa liikaa estämistä, koiran pää meinasi jäädä jalkojeni väliin... Hyppy ok, istumiseen nopeutta herätystreeneillä, sillä nyt joudun odottamaan sekunnin, että koira kääntyy hypyn jälkeen ja toisen sekunnin, että se pystyy ymmärtämään käskyn. Muuten istumiset ovat kyllä napakoita ja suoria, mutta se käskyn sisäistäminen hypyn jälkeen on vaivalloista - tollo agilitykoira. Kaket meni hyvin, tein 5m etäisyydeltä istu-maahan-istu vaihtoja erinäisiä määriä. K nousee ja menee maahan napakasti, pitää kiinnittää huomiota omiin käsimerkkeihin. Tein luoksetulosta maahanmenon, meni oikein hienosti vaikka en antanut käskimerkkiäkään vaan vain suullisen käskyn! Seisominen luoksetulosta oli ehkä hienoin, sillä käskyä on yhdistelty joskus ennen kotona lahnaamista. K pysähtyi kuin seinään, eikä ennakoinut, oikein hyvä hemmo.

Iltapäivällä kuunneltiin aivopesua opaskoirakoulun väeltä. Joo onhan se niin vaativaa ja mielukuvistuksekasta palkata koiraa namilla ja kehulla, enkä tietenkään kehu koiraa kun palkkaan lelulla: ihan lelullehan mun koirat (ja muut leluilla palkatut koirat) tekee, eivät yhtään ihmiselle! Sopii katsoa vaikka noista videoista, että kuinka mun koirat tekee vaan saadakseen lelun. *pyörittelee silmiään*

Lenkkeiltiin hakemaan uusi treeniliivi postista, on se niin ihku. <3 Shelttimerkkiä vailla vaan.

lisäys klo 20.30
Leivottiin pannaria, tarvi tänään syödä enää mitään... Ähkytys, mutta hyvää oli.

Käytiin treenailemassa Koivukartanon edessä (jos vaikka Jone Nikulaa näkyisi, kun hän majoittuu siellä :D) ilmaisua poikien kanssa. Kuje oli tolpassa, minä hetsailin ja passivoiduin -> haukkumista -> palkka. Hetsaantui hyvin as always, mutta haukkumista mietti vähän. Treenin puutetta ja kovempaa viettiä eli viettiköyhällä koiralla lyhyempää treeniä. Marjo kuvaili, ehkä niitä ilmestyy galleriaan jossain vaiheessa.

Leikin Kn kanssa puunkiertoa yms. paikallolon opastuksen vastapainoksi (lähti kun hetsasin Elmoa ilmaisun opettelussa). Tein pari lyhyttä seuraamista mm. täyskäännöksiä, peppu toimi hyvin vaikka ääntä tulikin. Tein myös n. 60 askelisen suoran yhdellä vasempaan kääntymisellä. Paikka oli alussa liian edessä, mutta kun paransin omaa kävelyä (tuppaan kävellä liian koiran mukaan eli lyhentää askelta kun koira estää -> estää vielä enemmän) niin paikkakin parani normiksi. On sitä seuraamista työstettykin, mutta nyt se on semmoinen mistä tykkään - nyt vaan pidetään se tällaisena (vaikein osa). Tein myös lyhyistä luoksetuloista maahanmenon ja seisomisen. Seisominen oli taas todella napakka, K pysähtyy kesken laukka-askeleen ja tumahtaa maahan seisomaan. Maahanmenossa oli hämmennystä enemmän ja ennakointia, mutta sain yhden onnistuneen tehtyä. Näitä tehtiin tosiaan vain pari.

Sitten se jäljestys, murheenkryyni. Tein kaksi jälkeä myötätuuleen, molemmat 5m suoria. Ei alkupaalua, ei ohjausta. Käveltiin vaan pellolla ja K poimi kuin poimikin jäljen! Eteni muutaman askeleen hienosti, sitten keksi että heei, täähän on jälkeä eli pitää paineistua -> nosti päänsä ja katsoi minua. Kannustin jatkamaan kuitenkaan menemättä auttamaan ja ukkeli jatkoi hommaa. Poimi nameja tarkkaan ja eteni jäljellä, loppu löytyi jo melko rennolla menolla. Kun siipi oli syöty, jatkettiin tallomista. K haki nenällään jo paljon paremmin, mutta laskin liinaa liian pitkälle, joten K aloitti toisen jäljen hieman aloituskohdan jälkeen. Se ei menoa haitannut, K etsi nameja jo tehokkaammin ja eteni nopeammin eikä kysellyt kertaakaan! :) Toinen siipi löytyi jäljen päästä ja vielä pois lähdettäessäkin olisi ollut intoa jatkaa.
Tänään Kuikelo jäljesti siis molemmat ruuat massuunsa! Huomenna aamulla tuskin enää toimiikaan...

Huomenna sitten arpoja myymään kolmosten koiratapahtumaan, voi tötterö.