Elikkäs asiaa torstain tapahtumista ja vähän keskiviikonkin. Lisäilin linkkejä tuohon oikeaan sivuun, sekä oman kirjoitukseni sheltin luonteesta (huom, kohdelukijana äidinkielenopettaja, joka ei tajua sanaa paineistua...).

Keskiviikkoiltana tultiin kotosalle mummon mukaanlaittamia ruokia kantaen. Kävin pikalenkin sessujen kanssa rannassa (jossa tuuli kuten Pohjanmaalla ikään!), leikittiin ja temppuiltiin vähäsen. Kujeelle tuotti suunnattomia vaikeuksia pysyä paikallaan kun tein Minon kanssa, ensin alkoi haukku (sallitaan) ja sitten alkoi peppu nousta -> annoin pienen karuselliajelun ja jätin uudelleen. Pari kertaa sain käydä muistuttamassa, lopulta tajusi että kyllä, tässä tosiaan pitää olla kuten aina ennenkin. Neiti Mangusti oli kauhukseni kasannut naisellista pyöreyttä kylkiinsä, painossa vain parin sadan gramman muutos mutta tuntui ihan hirveältä tankkerilta. Laihikselle Kannukseen. Intoa pikkumustassa oli paljon, piti varoa sormiaan kun keppiä antoi saalistettavaksi. Toivottavasti intoa riittää leirilläkin - kunto nimittäin pettää parin ensimmäisen radan jälkeen.

Tänään eli torstaina saivat koirat (jälleen) makoilla vain, sillä lähdettiin äidin kanssa aamusta kaupunkiin. Löydettiin mulle parit kengät ja iso kasa ruokaa leiriä yms. varten. Tuonne järjettömään tuuleen ei hirveästi himota lähteä lenkkeilemään, josko joku pieni käytäisiin tepsuttamassa kanavan maisemissa estellen Kujeen uimareissuja. Illalla nimittäin lähdetään ajamaan Turkuseen agilityn b-maajoukkueleirille. Pakkaus on käynnissä, Minon tankkaus suunniteltu. Jos matkalla saisi aikaiseksi vaikkapa rotuesitelmiä...

Mutta, näillä näkymillä sunnuntaihin, silloin yritän jaksaa tilittää kaiken epäonnistumismutinan tänne. Toivon vaan että Mignon-munanen edes kulkisi.