Huomatkaa sarkasmi otsikossa. Aamu lähti niin takkuisesti käytiin ettei tosikaan, pitää opetella ponkaisemaan heti kellon soitua ylös sängystä jos ei tahdo venytellä aamuaan tunnilla... Kuiku ei asiaa yhtään auta, heiluttelee vaan häntäänsä ja pussaa et älä vielä äiti.
Ruokinnan kokeeseen piti aamulla lukea, noo sain mä perusjutut katsottua läpi ja koe oli onneksi sarimainen eli helppo. Lukematta läpi kennellukion! Joo ei sentään, älä huolestu äitee. :)

Ruuan jälkeen ehdittiin treenailla kentällä. Tein kaikki kontaktit yksittäisinä esteinä: puomi täydellinen vaikka jäin koiran tasolle alastulolla (K ei yleensä mene täysillä loppuun jos ohjaaja ei juokse sen ohitse), A hyvä, keinulla koira meni hyvin pitkälle odottamaan keinun laskeutumista, mutta vasta käskyllä haki tassut maahan - nopeasti ja oikein kyllä, mutta kun... Lisäksi tein sitä murheenkryyniä eli noutoa. Lainasin estevarastosta ohjatun noudon kapulaa (erilaiset päädyt). Ensin leikitin Kujetta sillä, muutama vauhtinouto, sitten läheltä käskyllä nouto ja lopulta koko liike. Ei minkäänlaista painetta tai ongelmaa! Onneksi tuolla koiralla on hyvä pää.

Iltapäivä vietettiin Jounin kanssa käytännössä. Matka suunnattiin Kokkolaan, ensin asevarastolle, sitten raunioradalle.

Asevarastolla otettiin sisähakua osittain pimeisiin rakennuksiin. Kuikelo oli innokas ja hetsaantui hyvin kuten aina. Apuohjaaja lähetti etsimään, K työskenteli kuulemma tosi hyvin nenällään ympäriinsä ja tarkisti tarkasti kaikki paikat. Itsekin näin vähän koiran työskentelyä kun olin oviaukon vieressä piilossa ja K hössäsi huonee muut nurkat mutta ei juuri sitä. K teki suhteellisen pitkään hommia, mutta into pysyi samana.
Rakennuksen toinen osa oli isompi, sinne myös sisähaku. Menin kaukana ovesta sijaitsevan nurkan takana olevaan huoneeseen oven taakse piiloon, vaikea paikka siis kun K ei ole paljoa tehnyt hakuja. Ukkeli lähti taas hienosti, nuuskutteli kovasti ja etsi hyvällä draivilla. Tarkasti kaikki paikat hyin ja sai lopulta hajun minusta, löytäessään melkein säikähti kun nenä törmäsi minuun. :D

Pelastuskoirien raunioradalla puuhattiin jos jonkinlaista. Kiipeilytettiin koiria joka paikassa betoniroinan seassa, erilaisilla lankuilla, hypytettiin ikkunasta sisään ja ulos, peltitynnyreiden päälle, pelastuskoirien esteitä kokeiltiin, kiipeiltiin korkeassa lautatornissa, jossa oli vaikeita rappusia jne jne. Ainoa mikä Kujeelle tuotti ongelmaa oli tornissa kiipeily ja leikkiminen, tahtoi toimintakyky mennä kun jalkojen alla olevasta ritilälankutuksesta näkyi maa jossain kaaaaukana. Kaikki muut K meni ennakkoluulottomasti ja ne paikat mihin en itse päässyt lähelle koira meni itsenäisesti. Tehtiin myöskin viemäriputkista tehtyä tunnelia, jossa oli mutkia yms. hankaluutta matkalla suuaukolta toiselle. Ensin kattoluukut auki, ohjaaja kutsuu toisesta päästä ja apuohjaaja lähettää. Kuikalla ei mitään ongelmaa. Luukkujen ollessa kiinni se mietti ensimmäisellä kerralla hetkisen (lähetettiin ns. vaikeammasta päästä), loput menivät jo täysin rennosti.
Lopuksi otettiin paikallaolo kentällä. Koirat alle metrin väleillä rivissä, Kuje ja Elmo vierekkäin, väliä sen verran että juuri ja juuri mahduin seisomaan siinä välissä. Kuje meni ok maahan, mutta nousi kun lähdin -> opastin. Jouni heitteli leluja, jeejetteli, käskytti, juoksi ja astui koirien yli - Kuikkis pysyi täysin rauhassa ja vain vilkaisi aina kun Jouni puuhasi jotakin, lopussa ei tehnyt enää sitäkään. Vapautin suoraan maasta kun asento ei ollut hyvä istumiseen alun opastuksen jäljiltä. Heti perään tein perusasentoon nousuja, kaikki hyviä. Otettiin tokoa ryhmässä, tein seuraamista kontaktikävelynä. K esti turhan paljon, istui hitaasti ja kääntyi huonosti, mutta ei vilkuillutkaan muihin koirakoihin.

Nyt alkaa olla fiilis aika piipussa, kun on ollut reissussa. Veikkaan että Kujekin on väsynyt, sillä rauniopuuha oli stressaavaa. Illalla tuskin treenaillaan suuremmin enää, ettei pilata mitään. :D On mulla hieno pieni mies.