Työviikon jälkeen piiputti aika lahjakkaasti, joten vkl on mennyt löllöillessä vain. Koirat ovat uineet paljon, käytiin mökillä saaressa ja laskettiin iso vene vesille. Eräs iltalöntystely sai pituutta, kun isä poimi meidät mukaansa niittämään heinää. Sesset istuivat tyytyväisinä traktorin ajoittain nykivässä kyydissä, Kuje tykkäsi katsella maisemia hytin lattiaan ulottuvista ikkunoista. Toisenkin kerran pääsivät rakvaattorin kyytiin, mutta selkeästi isompi oli parempi. Minä hurjastelin papan ja isän autoilla maatilan metsään vievällä yksityistiellä, oli hassua ajaa autoa itse kun on 17 vuotta kyydissä istunut. Kaasua käytin kuulemma liikaa :D Kytkimen kanssa taistelu oli mielenkiintoista, varmasti hajotan ensimmäisen autoni vaihdelaatikon tai ainakin se sammuu jokaisessa vähänkin hätäisessä liikkeelle lähdössä. :D No mutta hyvä saada tuntumaa autoon, niin itse vehje ei pelota autokoulussa syksyllä - liikenteessä on ihan tarpeeksi ahdistumisen aihetta.

Eilen lauantaina yritin mukamas treenata tokoa keskellä päivää kuumimpaan aikaan ja vielä auringossa. Fiksua etten sanoisi. Neiti Mino meni alkuun kivasti kukkaruukuista kyhättyyn ruutuun peitellylle alustalle, mutta kun aloin viilaamaan pilkkua niin into loppui. Vaihdoin sitten Kujeeseen, joka ei tahtonut toimia ensin järjettömän pissahädän takia (juovat ilmeisesti kamalasti, molemmat ja etenkin K kusevat ihan työkseen) ja sitten minun ärsytykseni vuoksi. Jiphei, melkein taas pilasin jotain.

Tämän päivän jäljet eivät sujuneet yhtään sen paremmin. Tein molemmille suhteellisen pitkät tasoon nähden, Minolle n. 300 askelta ja Kujeelle n. 150. Kujetta melkein taas kiinnosti, vaikka näytti nälkäänsä jo illalla. Minulla ei ollut hajuakaan missä jälki menee ja K vaan nuuskutteli jotakin. Voi huh, en jaksanut edes palkita kunnolla lopussa kun juuri ennen loppua takkusi paljon. Minon toivoin parantavan tilannetta, mutta eihän sitä sovi pitää nälässä: neiti kaahotti menemään siksakkia kunnes ollessani jälleen tietämätön jäljen olinpaikasta lopetin koko homman alle 10m jälkeen. Mitähän sitä keksisi tehdä näille... Hermostun kamalan helposti koirille pikkuasioista, molemmat vähän käsijarru päällä kokoajan (edellisestä ajasta onkin oikeasti kauan). Kai kuumuus painaa tai jotain.