Ohi on tämäkin viikko arkipäivien osalta. Tuntuu ettei taas tullut tehtyä oikein mitään. Noh, kesällä sitten. Kesälomalle on taas ihan liikaa suunnitelmia: tavoitteena treenata niin paljon asioita kuntoon, etten muuta ehtisi töiden lisäksi tekemäänkään - ei tule siis toteutumaan. Junamatkalla voisi treenisuunnitelmaa tehdä vaikkapas...

Tänään aamulla käytäntöä ensin Jounin kanssa ja sitten kolmosten koulutusohjaajakurssin merkeissä.
Maastossa tehtiin ensin metsäjäljet räntäsateen valkaisemaan metsään. Kuje ei ollut koskaan ennen tehnyt metsäjälkeä, vain pelloilla, joten otin namia vain vähän mukaan - ja se loppui kesken. No, jäljestä tuli sitten n. 30 metrinen serpentiini. Kuje oli vauhdikkaasti lähdössä, vein jäljen aloituskohtaan tiellä ja annoin liinaa siinä kohtaa mistä oli suora sihti paalulle. K etsiytyi kuitenkin tekojäljelleni (askeleet millä kiersin jäljen aloitukseen), kehaisin hiljaa siitäkin -> K nosti päänsä kysyvän näköisenä. Kannustin ja osoitin kädellä aloituskohtaa, jolloin K laittoi nokkansa maahan ja lähti aloituskohdan namien syömisen jälkeen jäljelle täysin paineettomana! Alku meni tarkasti  ja hitaasti suuresta namimäärästä johtuen (uusi pohja -> helpotusta), mutta vauhti kiihtyi loppua kohden - tarkkuus ei kuitenkaan kärsinyt. Ihan joka askelta K ei tarkistanut, mutta todella hyvin kuitenkin. Ylitettiin mm. sammaleen peittämä kivi ja K vain tarkensi työskentelyään. En joutunut puuttumaan ollenkaan, vaan kerran hieman sivusta nuuskiessaan K palasi heti jäljelle. Jälki kulki ohuen polun yli: muutama askel ennen ja jäljeen polkua olivat namittomia, jotta koira työstää itse hajua ja oppii paremmin käsittelemään sitä, eikä keskity nameihin. K meni ylityksen askeltarkasti oikein hienosti!
Ehdittiin tekemään vielä pari näkölähtöä. Menin itse piiloon, Marjo apuohjaajana. K intopinkeänä, mutta aivan liian koikkaloikkaa pitkin metsää. K juoksi ihan missä sattui ympäri metsää. Jouni kuitenkin lohdutti, että nuori koira oppii toistojen kautta käyttämään "hajusuppiloa". Kyllä se siitä kai...

Kentällä omaa vuoroa odotellessa tein keppikulmia 5 kepillä. K lähettyi vaikeistakin kulmista kaukaa ohjaajan ollessa sekä keppien vasemmalla että oikealla puolella. Meni nopeasti ja kokosi itsensä sisäänmenoihin hyvin.
Oltiin avoimen ryhmässä. Ensin parin minuutin paikallamakuu ohjaajat piilossa. K ei näitä ole tehnyt paljoa, etenkään muiden kanssa. Hienosti makasi tarkkana, Elmon riehuessa katsoi sitä kuten muutkin koirat. Palkkasin maahan ja vapautin leikkimään. Huomasin, että K ei mene/menee hitaasti maahan kun olen istuttanut pitkään sivulla. Tätä työstämään, tänään tein pari treeniä: koira istuu sivulla jonkin aikaa, pyydän kontaktin, jännitän itseäni -> käsky. Toimii.
Ohjauksessa tehtiin myös pysähtymisiä eli liikkeestä ja luoksetulosta seisomisia. K teki sivulla kävelystä todella hienosti, ei tarjonnut muita ja pysähtyi napakasti. Luoksetuloissa takkuamista: koira ennakoi käskyä hidastelemalla tai pysähtyy huonosti kun minä en ollut skarppina pelätessäni ennakointia. Saatiin muutama hyväkin, mutta ongelmia oli. Neuvoksi tehdä pidempiä matkoja, jotta on alaa tehdä pysäytyksiä. Paljon läpijuoksuja, kun pysähtyminen on kuitenkin ok, hitaasti vaan vähentää apuja.

Ruuan jälkeen tehtiin kontakteja, Marjo kuvasi. Pohdintaa...
Käväistiin kaupassa, asemalla ja divarissa. Salmiakkisuklaa vihdoinkin S-marketissa ja Totally Black -jäätelö on hyvää. The Italian Job on huippuleffa.