... vaan ei ole enää. Mino tykkää ruuasta ja leluista, joita saa radan jälkeen, mutta ei agilitystä. Bemari osoitti jälleen tämän pikkuhiljaa mieleen hiipineen ajatuksen, että mitä jos lopetettaisiin. Itsellä oli lataus niin kova, että oli ihan sama olisinko mennyt nukkumaan vai radalle. Toki sekin vaikutti koiraan, mutta luulisi että elukkaa kiinnostaisi aikalailla juosta ja tehdä ihan mitä tahansa kuukauden agilitytauon jälkeen. Mutta ehei, ei tämä neiti. Kiviäkin kiinnosti taas, välillä löytyi hetkeksi Se Oikea Mino, mutta lötköpötköä se oli koko viikonlopun. Itse tein aivan tyhmiä virheitä, kun ei jaksanut keskittyä koska ei kiinnostanut, unohtelin ratoja, annoin kaarrosten levitä yms. Maknu tekee tästä eteenpäin hupiagilityä sillon kun jaksetaan.

Herra Hurmelon kanssa tehtiin kontakteja ja pientä radanpätkää tauoilla. Kontaktit ok kuten yleensä, keppien sisäänmenot melko ok, mutta kepeillä pysyminen oli ylivoimaista. Rimoja tuli alas vain yksi! Hitaalta tuntui Kujekin, ei voi syyttää kuin itseään jos ei saa kumpaakaan koiraansa kulkemaan.

Takaisin ruuan pariin.