Yö könötettiin Sepäntalon sohvalla, ei sillä etteikö se olisi ihan mukava paikka. Kuje vaan ei mahdu mukaan, muahhah. Aamu lähti käytiin vähän hitaalla, mutta lopulta sain itseni jälkeä tallaamaan. Kuje odotteli sisällä kun tein n. 20 metriä pitkän, hieman serpentiinisen jäljen, nameja oli satunnaisesti pois välillä useammalta peräkkäiseltäkin askeleelta. Alussa oli paalu merkkinä. Kun hain Kn, ukkeli oikein vinkui innosta kun otin jälkipannan esille, hienoa! Jäljelle mentiin taas vetäen, kävelin paalua kohti ja laskin liinan remmipituutta pidemmäksi pari metriä ennen paalua. K löysi ensin reittini jäljen tekoon, mutta kulki sitä pitkin varsinaisen jäljen aloituskohtaan paalun viereen. Ei mitään painetta! K lähti reippaasti etenemään jälkeä ohitellen nameja aika raakasti, mutta silti meni tarkasti. Välillä pysähtyi ja tarkisti jäljen sivusta hajuja, mutta jatkoi jälkeä pitkin hennosta viistosta sivutuulesta huolimatta. Ensimmäisellä serpentiinillä meillä oli ihmettelyä, minä olin epävarma missä jälki kulkee. K kuitenkin eteni määrätietoisesti, vaikka avustin liinalla mukamas oikeaan suuntaan. Toinen serpentiini meni todella tarkasti ja aamuruoka löytyi. Tähän on hyvä lopettaa jälkikuuri, katsotaan mitä K tykkää perjantaina kun käytännössä on jäljestystä. Tehdään muita maastohommia tämä viikko. :)

Tyhmänä ihmisenä menin kertomaan Marjolle, että ostin Elmolle synttärilahjan. No, tämä oli sitten ostanut mun sessuille lahjat myös. Elmeri avuliaasti kuljetti mulle pienen discokugenin (diskopallo) Kujeelle ja prinsessa Minolle hiuspantaan liitetty kruunu. Kiitos Marjolle ja Elmolle lahjoista, näillä sisustetaan! ;)

Leivottiin pizzaa ja tehtiin kouluhommia, kunnes päästiin lähtemään agilityä treenaamaan kokoonpanolla Emmu&Kaiku, Miitta&Alvari, Sara&Santtu, Marjo&Elmo ja me. Toisten oppilaiden jäljiltä oli ihan toimiva rata, johon lisäsimme putken, pari hyppyä ja puomin sekä muuttelimme esteiden paikkoja. Ihan toimivat radanpätkät saatiin aikaiseksi, oli sopivasti vääntöä ja vaikeutta.
Kujeelle tuotti ongelmaa tiukat käännökset, minkä uskon johtuvan enimmäkseen omasta ohjauksestani: olen tottunut viemään Minoa todella läheltä, kun taas Kuje ei kestä sitä vaan tarvitsee tilaa. On haltuunottokäskyt hukassa myös, ei sillä. Keppikulmat sujuivat kunhan K muisti keskittyä hakemaan estettä. Treenien lopuksi treenasin keppikulmia ja keppien takana leikkaamista. Kuje kesti takaaleikkaamisen kepittäessään ja keppejä hakiessaan oikein hyvin, ei edes hidastellut kertaakaan. Kontaktit olivat oikein hyvät, kuten aina. A olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta toisaalta siihen ei kerätty vauhtia niin paljoa kuin puomille. A:n ali kulki musta putki, mikä esti toisella puolella koiraa näkemästä minua alastulolta, ellen asettunut radan jatkon kannalta vähän vaikeasti. K teki hyvin itsenäisesti hommia, eikä epäröinyt paikkaa. Puomit olivat todella nopeita ja alatulot tarkkoja vaikka kuinka vedätin omalla juoksulla tai jäin taakse tai sivusuunnassa kauas. Kerran K ei laittanut etutassuja maahan asti, vaan jätti ne aivan reunalle, joten käskytin uudelleen ja vapautin ilman palkkaa, sekä otin uudelleen - ei tehnyt uudelleen. Palkkailin kontakteilta sekalaisesti: osalla vain kehuin ja istutin hetken, välillä naksusana tuli heti kun tassut koskivat maata -> lelupalkka, välillä kehuin ja kävin palkkaamassa namilla kontaktilla. Radoilla oli paljon takaaleikkauksia, jotka olisi voinut ohjata muutenkin, mutta hyvin hankalasti ja meidän molempien oli hyvä treenata takaaleikkauksia keskellä rataa. Epäilytti vähän, että mahtaako K kestää leikkaamisen (ja melko vaikean) renkaalla, mutta kokeilin kumminkin ja se pirulainen osasi sen! Muutenki leikkaukset menivät ok ja vauhti kasvoi toistojen myötä sekä kun tajusin käyttää mene-käskyä vahvistaakseni koiran oikeaa toimintaa. Putkiin lähettymiset olivat hyviä.
Tämän viikon tekniikkatreenissä voisi tehdä kääntymistä...

Muiden treenatessa tein viereisellä kentällä seuraamista. Kuje esti taas liikaa, sillä pää kolisi jalkojeni väliin. Loppua kohti tajusi itsekin, että se ei kannata -> alkoi esittää normaalia seuraamista, mutta jotenkin oma kävely tuntui vaivalloiselta ja koira ei painanut kuten normaalisti. Luulotautia varmaan taas, kehitän ongelmia kun eihän nyt tyytyväinen voi olla!

Illalla ei enää tehty jälkeä, vaan K sai siipensä normisti sisällä. Pitää joskus tehdä JJn neuvomaa pentutreeniä, missä pennun pitää tehdä tosissaan hommia saadakseen ruokansa - kehittää koiraa aktiiviseksi ja vahvistaa toimintakykyä.

Nyt on kokonainen viikko koulua edessä, huh. Nooh, sitä seuraavalla viikolla on vain keskiviikkoon asti ja sitten kotiin.