... taivaasta päin. Vettä on lotissut tulemaan tasaisen harmaasta pilvimassasta eilisillasta lähtien, hirmuisesti himottaa maastotreenit, joita suunniteltiin tälle illalle... No, tokon joukkueen karsinnassa tulee jotain tekemistä, tehdään lisäksi sisällä jotakin. Koira ei ole sokerista kun on treeneistä kyse, mutta ohjaaja on. :D

Viimeyötä vietettiin amiloiden humistessa vierekkäin, muokkailtiin kuvia. Nyt osa on edes galleriassa! Eli tuosta kuvat-linkistä --> niitä löyty suuri määrä, on niissä jotain eroa hei. :D

Illalla oli siis sm-tokojoukkueen "karsinnat"/katselmus. Noh, ilmoittautuneista huolimatta paikalle saapui vain me. Esitettiin sitten avoimen liikkeitä, mm. seuraaminen (meni ok), liikkeestä maahanmeno (tarjoaa istumista, siitä kun on palkattu eniten), liikkeestä seisominen (sama juttu kuin maahanmenossa), luoksetulo (matka n. 6m, mutta hyvä pysähdys), kaukokäskyt (ok) ja nouto (törmäsi kapulaan, mutta toi hyvin, tein uudestaan -> parempi). Saa nähdä päästäänkö, jos ketään ei kiinnosta niin todennäköisesti.

Siihen perään tein kerran kepit väärältä puolelta, hyvin meni, ei ollut harkinnassakaan jättää kesken. Keinu nopea, mutta keinun pomppisen takia hidas onoff. A ok. Puomin alastulon harjoittelua yhdellä palasella.... mitähän siitä sanoisi, ettei tulisi holtitonta tekstiä. Päin persusta etten sanois, nyt ollaan sormi suussa. Kuje menee kokonaisella puomilla ok kun juoksen kontaktialueen ohi ja mukamas osaa käskyn (tänään huomattiin että ei osaa), mutta homma ei ole itsenäistä eli en voi jäädä taakse ilman että koira jää odottelemaan tai hidastaa. Yritin sillä "hienolla" ideallani tehdä alastuloa, mutta siitä mitään tullut kuin hetkellisesti. En tajua miten nyt voi ketuttaa näin paljon, mutta niin vaan tekee enemmän kuin osaan rumia sanoja syystäni suotaa. On se jännä juttu. Neuvoja sain kyllä kriisipuhelimestani, mutta vitutuksen läpi en osaa ajatella. Vois taas lopettaa koko lajin... Miten niin hätäinen ja kärsimätön idiootti ohjaaja.