Jo aamulenkillä Kuikelo oli kummallisen lahna ja normaalisti nytheti-luoksetulo oli löysä. Sain ukkelin sentään reipastumaan, mutta ihmeellistä tumppuilua.

Käytäntöä iltapäivä, Jounin kanssa maastossa. Tehtiin ensin metsäjälki, uitettiin koirat, peltojälki mullalla ja tuuli-ilmaisuja. Ei ole tainnut ennen mennä näin perseelleen vaikka huonosti on mennytkin. Kuje oli jäljellä täysin hengetön, nosteli päätään vähän väliä ja napsi nameja laiskasti. Itse jäljestys sujui kyllä hienosti sekä metsässä että pellolla: kulmat hienosti ja askeltarkkaa koko ajan - jälki on helppo juttu Kujeelle, mutta kun ei kiinnosta tippaakaan. Tiedossa siis nälkäviikko, oma vika ei voi ketään. Jounille jo puhuin että jos hän tahtoisi avustaa jäljellä kun koiraa ei kiinnosta, mutta en usko ahtaalle ajamisen auttavan Kujeelle, kokeillaan ehkä silti... Haku meni myöskin ihan miten sattui. Tuuli pyöri kummallisesti, joten Marjo ja avustanut Jouni talloivat laiskan ja haluttoman koiran kanssa ympäriinsä, sattumalta koira löysi lopulta. Hajottavaa, tajua tuota elukkaa taas yhtään. En ole huomioinut ylimääräistä tai mitään, mutta homma ei vaan nyt toimi.