Mistähän sitä aloittaisi. Kahden viikon treenejä en millään muista, kun se treenipäiviskin on unohdunut hyllyn päälle. Yleistä kerrontaa siis.

Viikko 16 meni pääsykoehaastateltavia kytätessä, treenatessa ja kennelillä juostessa - olin siis kennelvuorossa. Treenasin Minoa parhaani mukaan itsenäisillä tunneilla, käytännössä ja iltaisin jälkeä, hakua, tokoa ja käytännöntunnilla jopa agia (oli "todella" vaativaa, voi hyvää päivää). Tokossa treenattiin BHn liikkeitä, noutoa ja ruutua.

Viime viikko (17) meni suunnilleen samoissa merkeissä. Tein rotuesitelmiä (pääsin vuodattamaan kaiken patoutuneen paskanjauhannan shelteistä, jei!), Marjon kanssa leivottiin ja treenattiin. Jälleen tokossa BH-liikkeitä, ruutua ja noutoa. Iltatreenissä hakua, esineruutua ja jälkeä. Käytännöntunneilla hakua, jälkeä, esine-etsintää, ryhmätottista.

Ruutu on mennyt tosi hienosti, M tietää homman, menee alustalle aina hyvin ja nopeasti. Matkaa ollaan pidennetty nopeasti. 10 metristä M menee epäröimättä ja nopeasti, 15m on vielä vaikea - sitä ollaan tehty pari kertaa vaan. Merkit on aina olleet samat punaiset ämpärit. Paikkaa on vaihdeltu. Olen lähes aina tehnyt ensin ruudun, treenannut muuta ja ottanut vasta lopuksi ruudun.
Norminouto puukapulalla sujuu ongelmitta uudellakin käskyllä, metalli on ok jos teen sen kisaliikkeenä mutta varmuus/into-treenit tuottavat painetta, kumma Minuksi. Noo, jatketaan.
Seuraaminen on parantunut tosi hyväksi ja ollut sitä vakiona! Välillä harvoin tulee edistämistä, mutta sen saa kuriin nopeasti. Ryhmätottiksissa ollaan seurautettu pitkiä matkoja suurissa ryhmissä ja pienessä tilassa, Mino vain parantaa työskentelyään mitä enemmän häiriöitä on. Eräs kerta meitä oli yli 20 oppilasta koirineen 15m x 15m alueella seurauttamassa, mentiin ihan toisia hipoen koko ajan, koiria ohitti edestä ja takaa ja melkein talloi päälle - Mino vaan painaa jalkaa ja kokoaa itseään samaan tapaan kuin yksin kentällä, ellei paremminkin.
Paikallaoloja on tehty omissa treeneissä ja ryhmätottiksissa käytännöntunneilla. Koirat rivissä alle 50cm (kerran Elmon vieressä n. 30cm) väleillä, Jouni astui jokaisen yli, heitteli ja heilutteli palloa, vihelsi, kutsui jne. Moni koira lähti, monelle (mm. Minon vieressä makaaville) käytiin antamassa pakotteita. Kerran Marjo leikitti Elmoa ihan Minon vieressän, n. metrin säteellä siitä riehuivat ja temppuilivat. Mino on pysynyt kaikissa paikallaan hievahtamatta, jopa kun kultsu tuli luoksetulon periaatteessa Minon yli. Vilkuilihan se palloa, mutta en puuttunut - niin natsi en sentään ole ettei saisi muualle katsoa, eli kehun vaan kun katsoo minuun ärsykkeen aikana.

Jäljet ovat alkaneet sujumaan hienosti! Multapellolla treenaus on helpottanut minun hommaani puuttua työskentelyyn ja osittain sitä kautta tuonut Minolle tarkkuutta: nykyään se tarkistaa jokaisen askeleen, ajaa rauhassa ja tarkasti. Olen tehnyt 30-80m jälkiä, en osaa sanoa tarkasti, pitäisi laskea askeleet. Ollaan tehty sivutuulessakin, eikä se häiritse. Serpentiinit sujuvat myös hyvin. Suorastaan harmittaa jättää Muknusti kotiin, mutta onneksi kesä on tulossa ja jäljestys jatkuu.
Haussa ollaan tehty näkölähtöjä, tuuli-ilmaisuja pari käytännöntunnilla ja ilmaisun opettelua. Mino hetsaantuu nykyään tosi hyvin paineistavissakin tilanteissa ja jopa Marjolle! Se leikkiikin hyvin Marjon kanssa piilolla. Pistot ovat alkaneet kuitenkin kaartua pahasti, Jounilta kyseltiin apua. Luultavasti ollaan vaan katsottu tuuli huonosti -> koirat kaartaneet hakemaan hajua. Tuuli-ilmaisut meni käytönnössä hyvin ja huonosti, ekalla M teki hienosti hommia ja löysi minut naamioverkon alta, mutta toisessa se oli vain hinkuamassa autolle kun luuli minun olevan siellä ja tuulikin pyöri. Lopulta löytyi kuitenkin, eikä koira paineistunut. Rullailmaisun opettelu jatkuu, saatiin siihenkin opastusta Jounilta.

Sitten tähän päivään. Minolla oli BH-koe Jämsässä, valittiin metsässä pidettävä koe ja pajatsotuomari varmuuden vuoksi - onhan mulla "vääränrotuinen" koira ja minua hävettäisi, jos ei pääsisi läpi ekalla kertaa. Mino onneksi piti luottamukseni: se teki loistavat seuraamiset ja muutkin liikkeet istumisliikkeen väärää asentoa (meni maahan) lukuunottamatta. Tuomari kehui hurmaavaksi sheltiksi, kehui kontaktia ja seuraamista sekä koulutustasoa. Seuraamisessa oli kuitenkin valittamista, mikä oli minun korvilleni hunajaa: Mino seurasi liian tiiviisti. Tuomari ihmetteli, että miten olen saanut opetettua noin pienen koiran seuraamaan noin paljon liian tiiviisti ja sanoi seuraamista brittiläiseksi (*ryntää etsimään brittiläisiä seuraamisvideoita*), joka ei kuulemma sovi Suomen säännöille etenkään tokossa. No can do, mä vaan tykkään siitä ja valitsen tokotuomarit sen mukaan, kuka ei välitä siitä niin paljoa.
Herra Kuikkelsson on ollut ihan intopinkeänä kun olen jotain sen kanssa tehnyt. Jälki oli kuitenki kauhistus taas pitkästä aikaa. Miten koira voi muistaa jonkun ampiaisen pörhähdyksen puolen vuoden takaa, kun se ei oikeasti ole edes kovin pehmeä?? Kamalan varovasti nyrhi nameja maasta ja mateli eteenpäin kuin peläten jokaista askelmaa, vaikka kuinka oli nälässä pidetty. Noh, autoin sitten kädellä ja kehulla, sekä annoin pakotteita jos kieltäytyi tai nosti päätä. Toimin periaatteessa väärin kun koira on jo valmiiksi paineessa, mutta viisaampien ihmisten periaatteiden mukaan: johtaja päättää että nyt jäljestetään ja piste - kehuin tietenkin ylitsevuotavasti kun haisteli. Nyt kokeillaan pitää nälässä, eli joka ilta kokeillaan jälkeä, jonka päässä on ruoka. Jos ei kiinnosta jäljestää, odotetaan seuraavaa iltaa eikä ruokaa tipu. Jos luonto tikanpojan puuhun ajaa niin kyllä nälkä sheltikin jäljelle. Kovaa peliä.

Huomenna kiikutan äiteen Lahden KVseen katsomaan karmivia shelttejä - onhan maan "kerma" varmaankin jälleen paikalla. Samalla katselen toista treeniliiviä ja etsin hakurullan. Vaikka haukkuilmaisuun vaaditaan koiralta viettiä, ajattelin opettaa viettiköyhän Kujeen ilmaisemaan haukkumalla - tuleepahan treenattua, että miten se opetetaa kun vastapainoksi opetan rullailmaisun Minolle. Ans kattoo kuin käy.