Alkaa omassa toiminnassa tuntua liian pitkät valvomiset - saattoi agilityssä etenkin huomata - mutta niin näyttää tuntuvan pikku-ukkelissakin, vaikka loppuviikko on ollut löysäilyä. Ehkä Sepäntalo-Peltola välin ramppaaminen käy koville, vaikka Kuje nukkuukin Sepälläkin kuin tukki.

Tänään treenattiin puoliltapäivin agilityä. Mielenkiintoisilla yritystalouden tunneilla suunnittelin radan tekniikkatreeniksi, mutta yhdisteltiin pätkiä ja lisättiin kontaktit niin johan tuli hyvä soppa. Kuje oli väsyneen oloinen jo lämmitellessä, vaikka jaksoikin haukkua radan reunalla.
Tehtiin kaksi eri rataa, molemmat yritin mennä heti ekalla kerralla nollalla. Noh, homma kaatui lähes alkuunsa. Oli kieltämättä vaikeitakin asioita, mm. este ohjaajan ja koiran välissä kontaktilta lähdettäessä, mutta oma lötköily aiheutti eniten ongelmia. Kuje väsähti nopeasti ja kontaktin hakemisessa oli parantamisen varaa, tahtoi laskea tassut vinosti alastulolta ja olisi se alastulopala voinut olla nopeampikin.
Kepeille sisäämenot olivat hienoja, K meni pari kertaa itsenäisesti kovasta vauhdista jopa n. 30 asteen kulmasta - minä vaan tahdoin tunkea päälle liian usein. Muut kulmat menivät virheettömästi, olin tyytyväinen niihin sekä siihen, että K meni joka kerta 12 kepin sarjan loppuun epäröimättä (emme treenaa usein kokopitkillä kepeillä). Kaarrokset olivat pieniä, putki imi hyvin ja leikkaukset hyviä.
Minun pitäisi muistaa pysyä riittävän kaukana koirasta, Kuje tykkää tehdä etäämpänä kuin Mino. Kontakteja pitää työstää kisojen jälkeen tosissaan, en voi olettaa jos en opeta (kiitos kriisipuhelin taas).

Heti agilityn jälkeen haettiin kiireesti tavarat jäähdyttelylenkille mukaan ja suunnattiin pururadan metsiin verijälkeä tekemään. Kujeelle tehtiin ensimmäistä kertaa, joten (myös veren vähyyden ja kuivan maan takia) tehtiin vain n. 30 m jälki. Kuje oli liinan saatuaan valmiina normijäljestykseen nenä maassa. Mentiin kaadolle, K yritti lähteä minun askelilleni, joten näytin sille veristä makausta. Kubbe oli ihmeissään, haisteli ja vähän maistoikin alkujälkeä, mutta ennen puolta väliä sai innon päälle ja eteni yllättävän tarkasti. Lopussa harhautui taas ihmisjäljille kaadon sivuun, mutta tajusi mennä syömään lihaa. Ihan hyvä ekaksi jäljeksi, pitää kokeilla toistekin ja Minolle myös (se luultavasti nuolee joka ainoan veripisaran minkä löytää).

Aamulla opeteltiin lisää selkäänhyppäämistä, nyt olin jo korkeammalla. K tuppasi valumaan yli, jos hyppäsi sivusta selkääni, joten siirryttiin opettamaan takaa hyppäämistä ja homma toimi, kun illalla näytettiin Marjolle.